Vammaisten valokuvia akselilla Suomi–Sambia: vertaisuutta yli rajojen | Maailma kylässä -festivaali

Katja Peltonen (vas.), Seija Peltoniemi ja Mira Viinikainen kertoivat valokuvaamisesta ja kuvien kohteena olemisesta.

Leif Laaksonen

Vammaisten valokuvia akselilla Suomi–Sambia: vertaisuutta yli rajojen

Uutinen

La 25.5.2013 16.43

Invalidiliiton hanke pyrkii digikameroin nostamaan vammaisten ihmisten itsetuntoa ja asemaa niin Sambiassa kuin Suomessakin. Ihmisoikeustematiikkaan linkittyvä näyttely avattiin Maailma kylässä -festivaalilla lauantaina.

Kun yksijalkaisena syntynyt Matias ilmoitti, että hän lähtee maakunnan pääkaupunkiin Chongween ottamaan valokuvia, kyläläiset naureskelivat. Mitä rutiköyhä Matias tekisi kaupungissa? Eihän sillä ollut edes rahaa ostaa varvastossua ainoaan jalkaansa! Mies varmaankin valehteli.

Matias ei ollut tietenkään koskaan käynyt Chongwessa, 170 kilometrin päässä kotikylästään Rufunsasta. Hän halusikin kotiin viemisiksi kaksi kuvaa: toisen Chongwen raitilta, että voisi todistaa käyneensä siellä, ja toisen kauniin naisen kanssa. Molemmat otettiin.

"Mutta kun kaunis nainen tuli Matiaksen kanssa kuvaan, hän oli niin ujo, että katselee kuvassa sen ainoan jalkansa varpaita", Invalidiliiton vapaaehtoinen Riitta Skytt kertoi Maailma kylässä -yleisölle lauantaina.

Vietetiin Invalidiliiton Kuvat kertovat -hankkeen valokuvanäyttelyn avajaisia. Samat kuvat saivat samaan aikaan avajaisensa näyttelyssä Sambian Rufunsan kylässä.

Kuvilla itsetuntoa täällä ja siellä

Valokuvahanke liittyy yhteen Invalidiliiton kolmesta kehitysyhteistyöhankkeesta Sambiassa. Valokuvien tarkoituksena on nostaa ihmisten omaanarvontunnetta, saada aikaan yhteistyötä suomalaisten ja sambialaisten välillä ja mahdollisesti vaikuttaa vammaisten asemaan.

Idea kuviin oli syntynyt Tampereella, Validia-yhteisössä, jossa suomalaiset lukivat sinänsä tutun Invalidiliiton kehitysyhteistyöstä.

Hankkeen aluksi kerättiin digikameroita ja vietiin ne Sambiaan. Sitten opeteltiin käyttämään kameroita, samoin kuin ihan valokuvassa olemista: Aluksi kaikki menivät kaivon viereen poseeraamaan, mutta luovien harjoitusten, kuten oman elämän puun rakentamisen jälkeen, itsestä kertominen myös kuvien kautta alkoi luonnistua. Vaihdettiin kirjeitä suomalaisten ja sambialaisten välillä, tutustuttiin.

Kun eräältä jalkansa krokotiilionnettomuudessa menettäneeltä mieheltä kysytiin hänen elämästään, hän alkoi itkeä. Kukaan ei ollut ennen kysynyt.

Sambiassa vammaisia on perinteisesti piiloteltu, joten monikaan ei ollut ennen ollut kuvassa – saati, että olisi ottanut kuvia. Kamerat jätettiin Sambiaan, ja nyt osa ottaa kuvia esimerkiksi häistä, ja on saanut sitä kautta aivan uutta arvostusta.

"Tämän hankkeen pointti on, että ihminen muuttuu näkyväksi", Riitta Skytt sanoi.

"Ei Suomessakaan vammaisen ihmisen minäkuva välttämättä ole mitenkään huippua, mutta voitte vain kuvitella mitä se on kehitysmaassa."

Itsensä hyväksyntää, avautuvia silmiä

Maailma kylässä -festivaalin Taiga-lavalle nousivat myös valokuvamallit Seija Peltoniemi, Mira Viinikainen ja Katja Peltonen Tampereelta.

"Projekti on avannut paljon näkökulmia itse elämään, ja valokuvat paljon omaan itseen. Tämä on lisännyt paljon itsetuntoa ja antanut voimavaraoja", Peltoniemi kuvasi.

"Tämä on avannut paljon silmiä, saanut ajattelemaan asioita. Mikään ei ole itsestään selvää", pohti Mira Viinikainen. "Monet asiat on varmaan meillekin loppujen lopuksi paljon helpompia kuin esimerkiksi siellä Sambiassa."

"Kirjeenvaihto Sambian kanssa on auttanut ymmärtämään, että me saamme olla todella kiitollisia paremmista lähtökohdista ja olosuhteista", lisäsi Peltoniemi.

Mutta kuten Peltoniemi summasi, vammaisilla ihmisillä on paljon yhteistäkin. Asema yhteiskunnassa on samantyyppinen, ja valokuvat koskettivat niin täällä kuin sielläkin.

Mutta mitä kuuluu Matiakselle tänään?

Hän lähettää Riitta Skyttin kautta Maailma kylässä -festivaalilla terveisiä, että hän on kuvaamisen kautta saanut niin paljon intoa, että hän toivoo pääsevänsä pian naimisiin.

Niin tekevät Sambian maaseudulla vain täysivaltaiset yhteisön jäsenet.

Teksti: Esa Salminen