Tuomas Virtanen

Samuli Kaipiainen

IT-suunnittelijana työskentelevä Tuomas Virtanen pitää Maailma kylässä -festivaalille vapaaehtoisena toimimista hyvänä harrastuksena. Virtanen muistuttaa, että vapaaehtoisilla on oikeus nauttia festivaalista.

"Festivaalilla työskentelystä on tullut minulle jo tapa ja harrastus. Muuten en tee juuri vapaaehtoistyötä, mutta Maailma kylässä -festivaali on osa toukokuun ´pakollista` ohjelmaa. Se on yleensä se viikonloppu, jolloin kasvot saa aurinkoa ja iho punottaa kesän avauksen kunniaksi.

Infon vapaaehtoisten koordinoijaksi eli vapaaehtoisvastaavaksi oli helppoa lähteä, koska olin ollut vaparina vuonna 2005. Satuin silloin juuri infoon, jonka vastaavana toimi nykyinen promoottori Johanna Eurakoski. Homma sujui mukavasti, joten lähdin mielelläni vastaavaksi kun hommaan kysyttiin.

Yllätyin alussa siitä, miten pitkälle festivaali pyörii vapaaehtoisvoimin. Mukana on onneksi paljon vastuuntuntoista porukkaa, ja infoonkin riittää aina kielitaitoisia ja sopivasti asiakaspalveluhenkisiä vapaaehtoisia. Heidän kanssaan ei tarvitse turhia huolehtia, ja olenkin painottanut heille, että festivaalista pitää ehtiä nauttia. Avaintehtävissä on lisäksi todella päteviä ihmisiä, joiden ansiosta tuotanto pyörii hyvin.

Tapahtuma on muuttunut vuosien varrella monipuolisemmaksi, ja se palvelee koko ajan isompaa asiakaskuntaa. Väittäisin, että Maailma kylässä -festivaali saa liian vähän huomiota suhteessa kävijämääriin. Infopisteessä festarista saa hyvän kuvan, koska se on tavallaan kaiken ytimessä. Siellä palvellaan asiakkaita, mutta ollaan myös yhteydessä festivaalitoimistoon, vapaaehtoisiin ja viranomaisiin. Parasta on kun infon saa toimimaan hyvin, ja koko festivaali tuntuu sitten toimivan paremmin.

Omia tähtihetkiäni festareilla ovat ehdottomasti ne, kun kateissa olleet lapset löytävät vanhempansa. Siinä ei ole koskaan mennyt paria tuntia pidempään, kun lavaltakin voidaan tarvittaessa kuuluttaa vanhempia infopisteelle. Samoin joka vuosi on hienoa, kun raahautuu muiden vapaaehtoisten kanssa työntekijäparakkiin suklaalle 12-tuntisen työpäivän jälkeen. Se on minusta aika hyvä palkinto vapaaehtoistyöstä."

Bookmark and Share