Laaja kansalaisyhteiskunta auttaa kestämään kriisejä, mutta miten kuormitukseen varaudutaan yhteisöllisesti? Pidämmekö vapaata kansalaisyhteiskuntaa itsestäänselvyytenä? Maailma kylässä -podcastissa aiheesta keskustelevat Kirkon ulkoasiain osaston viestintäkoordinaattori Maria Mountraki, Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma ja Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Silla Ristimäki. Keskustelua vetää toimittaja Susani Mahadura.
Kansalaisyhteiskunta, jossa on vapaus järjestäytyä ja oikeus ilmaista mielipide, on suomalaisille arkipäivää. Kirkon ulkoasiain osaston viestintäkoordinaattori Maria Mountrakin mukaan pidämme sitä itsestäänselvyytenä.
– Ajattelemme, että sana on vapaa, mutta esimerkiksi Venäjällä näin ei ole. Olemme nähneet sen myös Ukrainan tilanteen kautta, kun kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut, Mountraki sanoo.
Sama tilanne on myös monessa muussa maassa. Mountraki muistuttaa, että tilan kaventumista voi olla vaikea huomata, koska se tapahtuu pienin lakimuutoksin, joilla kajotaan järjestötoiminnan vapauteen, sananvapauteen, kokoontumisvapauteen tai esimerkiksi uskonnonvapauteen.
Kansalaisyhteiskuntaan kuuluu erilaisia toimijoita. Yhdistäviä tekijöitä ovat voittoa tavoittelemattomuus ja yhteisten intressien pohjalta toimiminen. Tällaisia tahoja voivat olla esimerkiksi kansalaisjärjestöt, yhdistykset, urheilujoukkueet ja jopa sosiaalisen median ryhmät.
Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoman mukaan ihmisten halu auttaa aktivoituu, kun jotain tapahtuu. Sosiaalinen media on lisännyt tiedonkulun nopeutta, ja se haastaa perinteisiä toimijoita.
– Tiedon pitää olla heti saatavilla. Pitää myös korjata mahdolliset väärinkäsitykset ja väärät tiedot, koska myös ne lähtevät nopeasti leviämään.
Luoma korostaa toimivan kansalaisyhteiskunnan edellytyksenä monimuotoisuutta ja keskinäistä luottamusta ihmisten ja valtiovallan välillä. Luottamusta voidaan rakentaa avoimuudella ja yhteistyöllä.
Naisten ja nuorten rooli on rauhanprosessissa merkittävä
Kriiseissä eri toimijoille annetut roolit ovat usein hyvin perinteisiä ja yksipuolisia. Fingon kehityspolitiikan asiantuntijan Silla Ristimäen mukaan esimerkiksi naiset ja nuoret nähdään konflikteissa lähinnä uhreina eikä heidän toimijuuttaan välttämättä tunnisteta.
– Tosiasiassa kuitenkin tiedetään, että muun muassa naiset ja nuoret ovat merkittäviä toimijoita, kun puhutaan rauhanprosessin onnistumisesta ja rauhan muuttamisesta todeksi, Ristimäki sanoo.
Tämä ei tarkoita pelkästään konfliktin poissaoloa vaan inhimillistä turvallisuutta, eli tarvetta saada elää vapaana pelosta ja puutteesta. Ristimäen mukaan tätä tukevat myös tutkimustulokset, jotka osoittavat, että naisten mukanaolo lisää rauhan kestävyyttä.
– Sen takia YK:n turvallisuusneuvostossa on esimerkiksi erillisiä päätöslauselmia, joissa on sovittu naisten ja nuorten osallistamisesta keskeisenä osana rauhanprosessia ja rauhan rakentamista.
Ristimäki näkee, että ihmisten ja median huomio keskittyy kriisin alkuvaiheessa helposti esimerkiksi aseelliseen konfliktiin ja eturintamassa oleviin ihmisiin, jotka ovat pääasiassa miehiä. Muita konfliktin muotoja ja vaikutuksia ei silloin juurikaan käsitellä.
Hyvinvoiva yhteiskunta on valmiimpi toimimaan kriisitilanteessa
Kotimaan valmiudessa työskentelevän Luoman työtä on varmistaa, että SPR:llä on kapasiteettia vastata onnettomuustilanteissa henkisen tuen tarpeisiin. Kriisitilanne vaatii henkistä kestävyyttä.
– Silloin vaaditaan, että kestää tilanteen tuoman rasituksen ja stressin sekä pystyy käyttämään omia voimavarojaan ja tarvittaessa tukeutumaan muiden ihmisten apuun, Luoma sanoo.
Vaikka Punainen Risti on suuri globaali toimija, kotimaan valmiudessa pystytään vastaamaan paikalliseen avuntarpeeseen nopeasti ja ihmislähtöisesti esimerkiksi tulipalon sattuessa. Maasta riippumatta Punaisen Ristin toiminnassa voima lähtee aina paikallisista ihmisistä. Jos kriisi pitkittyy, avuntarve saattaa muuttua.
– Alkuvaiheessa tarvitaan usein esimerkiksi lisäkäsiä käytännöntehtäviin kuten vaatteiden tai ruoan jakamiseen. Pidempiaikainen apu voi taas olla läsnäoloa ja lasten kanssa leikkimistä.
Mountrakin mukaan kriisitilanne voi luoda haasteita järjestöjen toiminnalle. Suurten kansalaisjärjestöjen, jotka saavat esimerkiksi johonkin toimintoon kohdistettua valtionavustusta, on vaikea muuttaa rahan käyttökohdetta, vaikka tarpeet muuttuisivat. Pienillä järjestöillä ei taas välttämättä ole samalla tavalla varoja kriisin sattuessa, mutta toiminta on ketterämpää ja liikkuminen vapaampaa.
– On kuitenkin huomattu, että jos tahtotila on kova, niin isot järjestöt pääsevät muodollisuuksiensa läpi, ja myös pienet pystyvät mobilisoimaan enemmän ihmisiä eri puolilla, Mountraki sanoo.
Mountraki muistuttaa hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeydestä. Kun yhteiskunta voi hyvin ja meillä on hyvä sosiaalinen kapasiteetti, olemme valmiimpia toimimaan myös kriisitilanteessa.
Kevään aikana Maailma kylässä -podcastissa perehdytään muun muassa vihreän siirtymän haasteisiin, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin globaalissa etelässä sekä opetuksen järjestämiseen kriisialueilla. Seuraava jakso julkaistaan 26.4.
Teksti: Minna Tielinen, lähde Maailma kylässä -podcastin jakso Vapaa kansalaisyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys
Kuuntele tämä ja kaikki Maailma kylässä -podcastin aiemmat jaksot Spotifyssa tai muissa podcast-sovelluksissa.
Android | Apple Podcasts| Google Podcasts | Spotify | RSS
Lue myös aikaisemmat podcast-jutut:
Podcast: Koronarokotteet kasvattavat kuilua köyhien ja rikkaiden maiden välillä
Podcast: Urheilun ihmisoikeudet ovat ongelma Suomessa ja maailmalla